Näin voisin kuvailla viillot sydämessäni, viillot itsetunnossani. Sinä käskit minun mennä pois, sinä käskit minun hävitä maailmasta. Käskit olla olematta.
Sillä hetkellä maailmani romahti, elämäni lyyhistyi kasaan. Rakkain ihmiseni, ihminen johon kuvittelen luottavani käski minun mennä pois.
Itken, huudan. Nojaan seinään ja lyyhistyn. Sinä olet nyt vain yksi tuskainen muisto lisää, yksi sadepäivän ajatus, yksi viilto kipeässä sydämmessäni.
Ei, en minä tätä aiheuttanut, sinä olet syypää.
Miten minä voin syyttää sinua, maailman ihaninta ihmistä kaikesta? Minä, minä tein väärin. Huudan. Vihaan maailmaa. Vihaan itseäni, vihaan kasvojani, vihaan luonnettani, kaikkea minussa, vihaan itseäni. Vedän likaiset lenkkarit jalkaani ja juoksen ulos sateeseen.
Istun kivellä. Jalat ovat edessäni, olen kietoutunut niihin. Voisin olla yhtä tämän metsän kanssa, yhtä tämän tuskan. Voisin kaivautua maan alle, voisin lopettaa elämän, aivan kuten sinä lopetit minut.
Nyt huudan. Pyyhin sottuiset meikkini pois, kääriydyn peittoni alle. Ehkä huomenna kaikki selviää, ehkä. Ehkä sinä tajuat olevasi väärässä, tajuat, että en ole huono, en ole paha. Että teit väärin. Että olen tyttöystäväsi, ihminen jolle puhutaan kauniisti.
Sinä et ole koulussa, et ole ulkona, et ole töissä. Hätäännyn. Mihin olet hävinnyt rakkaani? Mihin olet vienyt ne suloiset siniset silmät, kaiken kullan mikä hiuksissasi kiilsi? Kaiken kauneudun mikä sinusta hehkui, mihin olet hävinnyt? Ehkä olet kipeänä, ehkä et olekaan hävinnyt takiani. Ehkä olet kotonani odottamassa minua juoksemaan syliisi.
Juoksen auringonvaloa kohti, sinä seisot valossa, näen profiilisi, se loistaa kilpaa auringon kanssa. Ei, se et ole sinä. Se oli joku muu. Kukaan ei ole niin tärkeä kuin sinä. Hätäännyn, mihin olet mennyt, kultani, kaikkeni?
Nyt vihaan sinua, sinä hävisit. Et anna minun katsoa sinua, enkeliäni. Olen olematon, olen kuin pieni hiiri suuressa talossa, kuin yksi kukka viljapellossa.
Kuulen sen, seuraavana päivänä. Miksi minulle ei ilmoitettu? Miksi he eivät antaneet minun tietää. Miksi he halusivat salata sen. Miksi, miksi, miksi? Miksi sinä lähdit pois, hyppäsit taivaaseen. Tungit sen kipeän sisääsi, laitoit aineita suuhusi. Sinä teit sen tahallasi minulle, minä vihaan sinua, minä rakastan sinua, minä kaipaan sinua.
Nyt tajuan sen, teit sen surusta. Olit hävennyt itseäsi. En voi olla rauhassa, en osaa tehdä päätöksiä. Haluan antaa anteeksi sinulle. Odota siellä, minä tulen ihan kohta perässä.
Nyt katson alas. Joki virtaa allani, se on kuin suuri vesiputous, joka odottaa minua. Odottaa, että hyppään sinne, sinun perääsi, sinun luoksesi. Katson alas. Minä rakastan sinua,ja haluan sinun rakastavan minua.
Näen sen. Kuulen sen. Näen sinut, kuulen sinut. Sanot minun tekevän väärin, minun pitäisi nauttia elämästä, kuten olimme yhdessä tehneet, ei tehdä niinkuin sinä teit, ei pilata sitä. Katson taivaaseen, sinä hehkut tähtien kanssa, juokset kilpaa pilvien kanssa, loistat auringon kanssa.
Minä olen antanut anteeksi sinulle. Minä kaipaan sinua. Tiedän, että olit siinä vierelläni. Estit minua. Nyt minulla ja sinulla on kaikki hyvin, tiedän sen. Minä rakastan sinua ja häntä. Hän on minulle kaikki kaikessa, hän on parantanut paljon viiltojani. Sinä olet hänen ruumiissaan, mutta et hänen sielussaan. Me molemmat tiedämme, että arvet eivät parannu, me molemmat tiedämme. Me molemmat tiedämme, että rakastamme. Me olemme yhdessä yhtä, me olemme samanlaisia, olemme sielunkunppaneita, aivan kuten sinä ja minä, mutta sinä ja minä ehdimme olemaan yhdessä. Haluan sinun tietävän sen, haluan sinun kuulevan sen. Minä rakastan sinua. Me tulemme olemaan yhdessä, ikuisesti. Minä lupaan sen, minä lupaan sen.
Tätä kirjoittaessa soi The scars of skye - the fear, ja kill in a disco.
Kommentit